Muuttaminen lähiöön on merkki siitä että olet tullut lähiöikään. Lähiöiän myötä elämääsi luiskahtaa kuin itsestään uudenlaisia, aiemmin tuntemattomia tarpeita ja toiveita.
Lähiöikäinen kaipaa klisheisesti lähemmäs luontoa, kohti "terveellisempää" ja "maanläheisempää" elämäntapaa. Yksi esimerkki tästä kaipuusta on se, että kesäkaudella lähiöihmisen tunteet ja ajatukset hakeutuvat kohti mansikoita ja muuta marjasatoa.
Tässä tilanteessa pakastemarjoja ei enää osteta tarpeen mukaan (kerran kaksi vuodessa) lähikaupan pakastealtaasta. Sen sijaan toimintaa ohjaa ennalta varautumisen eetos. Marjat halutaan itse käsitellä ja omin kätösin asetella pikku rasioihin ja purnukoihinsa; pakastaa ja säilöä ne kotioloissa.
Siksi täytyy hankkia pino pakasterasioita. Edullisimmin ne saa kirpputorilta, jos osuu oikealla hetkellä paikalle.
Itse poiminta menisi lähiöikäisellä toki liian pitkälle (onhan pellolle matkaa ja taksillako sinne ajelisi?!?) mutta sen sijaan uudistunut lähiöihminen matkustaa nuoruuden muistelu- ja tunnelmointimatkalle kaupunkiin ja ostaa mansikkalaatikkonsa torilta. Torikahveetkin voi nauttia siinä sivussa. Sitten vain kotiin pakastamaan ja säilömään!
P.S. Mansikoiden hankinnassa ei kannata viivytellä. Toimeen on tartuttava heti heinäkuun ensi helteiden jälkeen kun kotimaista marjaa rupeaa olemaan kohtuuhintaan kaupan. Muuten on vaarana, että joudut ostamaan sesongin lopussa huonolaatuista marjaa kalliilla. Meille uusavuttomille löytyy netistä myös ohjeita pakastamiseen. Ja vähän sulattamiseenkin.
P.P.S. Ja koska lähiöihminen on joustava niin mieleltään kuin keholtaankin, ensi vuonna hän jättää sittenkin torireissut väliin ja valmistautuu ostamaan - kenties itse poimimaankin - luomua. Syitä on listattu muun muassa tänne.
Lähiöikäinen kaipaa klisheisesti lähemmäs luontoa, kohti "terveellisempää" ja "maanläheisempää" elämäntapaa. Yksi esimerkki tästä kaipuusta on se, että kesäkaudella lähiöihmisen tunteet ja ajatukset hakeutuvat kohti mansikoita ja muuta marjasatoa.
Tässä tilanteessa pakastemarjoja ei enää osteta tarpeen mukaan (kerran kaksi vuodessa) lähikaupan pakastealtaasta. Sen sijaan toimintaa ohjaa ennalta varautumisen eetos. Marjat halutaan itse käsitellä ja omin kätösin asetella pikku rasioihin ja purnukoihinsa; pakastaa ja säilöä ne kotioloissa.
Siksi täytyy hankkia pino pakasterasioita. Edullisimmin ne saa kirpputorilta, jos osuu oikealla hetkellä paikalle.
Itse poiminta menisi lähiöikäisellä toki liian pitkälle (onhan pellolle matkaa ja taksillako sinne ajelisi?!?) mutta sen sijaan uudistunut lähiöihminen matkustaa nuoruuden muistelu- ja tunnelmointimatkalle kaupunkiin ja ostaa mansikkalaatikkonsa torilta. Torikahveetkin voi nauttia siinä sivussa. Sitten vain kotiin pakastamaan ja säilömään!
P.S. Mansikoiden hankinnassa ei kannata viivytellä. Toimeen on tartuttava heti heinäkuun ensi helteiden jälkeen kun kotimaista marjaa rupeaa olemaan kohtuuhintaan kaupan. Muuten on vaarana, että joudut ostamaan sesongin lopussa huonolaatuista marjaa kalliilla. Meille uusavuttomille löytyy netistä myös ohjeita pakastamiseen. Ja vähän sulattamiseenkin.
P.P.S. Ja koska lähiöihminen on joustava niin mieleltään kuin keholtaankin, ensi vuonna hän jättää sittenkin torireissut väliin ja valmistautuu ostamaan - kenties itse poimimaankin - luomua. Syitä on listattu muun muassa tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti