Omppupiirakka

Hei lukijat!

Muistatteko ne omenat, jotka poimittiin taannoin hylätystä puutarhasta lähiön liepeiltä?

Omenat ovat olleet säilyväistä sorttia. Ne ovat säilyneet jääkaapin kylmälokerossa virheettä tähän päivään, toisin kuin maaseudun tädin lahjoittamat omput.

Mutta on villin puutarhan omenoita myös haukkailtu, ja tietysti niistä on tehty omppupiirakkaa. Suosittu piirakan ohje löytyi netistä. Resepti olikin toimiva. Hyvältä maistui piirakka - ja hyvältä se myös näyttää.

Huomenna leivon samanlaisen :)

Sairastavatko lähiön asukkaat muita enemmän?

Tämän retorisen kysymyksen taustalla on seuraava jokapäiväisestä elämästä tekemäni huomio.

Lähiössä kun asuu tulee käyttäneeksi julkista liikennettä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Jos ennen keskustassa asuessani kävelin tai pyöräilin ilmavasti lähes joka paikkaan, nyt hyppään bussiin tai muuhun joukkoliikennevälineeseen. Lähiössä julkisen liikenteen palveluja on onneksi tarjolla toisin kuin joissakin kaupungin naapurikunnissa tai maaseudulla.

Yksi näkökulmasta riippuen mukava tai ikävä seikka on, että joukkoliikennevälineissä ympärillä on paljon ihmisiä. Näin etenkin aamun ja alkuillan ruuhka-aikoina, jolloin joudutaan ahtautumaan aivan vieri viereen. Lähietäisyydelle saattaa päätyä myös niitä, jotka tietäen tai tietämättään kantavat muassaan flunssavirusta - ja mahdollisesti levittävät sitä eteenpäin.

Syystä tai toisesta tämän joukkoliikennematkustajan vastustuskyky on tänä syksynä ollut poikkeuksellisen heikko. Niinpä pöpöt ovat päässeet mellastamaan kerran jos toisenkin. Viimeksi viime viikolla. Alla olevassa kuvassa nuutunut lähiöasukas potee sairauttaan sängyn pohjalla. Onneksi ystävän tuomat kukat ilahduttavat Arabian pikkukannussa; kiitos. Ja tekstiviestit pitävät yhteydessä ulkomaailmaan.

Lopuksi on vielä todettava, että busseja, junia, raitiovaunuja ja metroja on turha vältellä tautien pelossa, jos vain muistaa pitää huolta yleiskunnostaan ja pestä kätensä aina kotiin tullessa. Pöpöt elävät myös kantakaupungin kivijalkakaupan ovenkahvassa ja ostoskadun vilinässä. Itsekin sain oman virukseni suurimmalla todennäköisyydellä lasten synttärikutsuilta tai työpaikkaruokalasta.

Sienikuivaamo

Yhtenä viikonloppuna lähiöstä lähdettiin maaseudulle suppilovahveroita poimimaan.

Ja suppiksiahan löytyi. Ämpäreittäin, koreittain, pahvilaatikoittain. Lisänä muutama kanttarelli, mustatorvisieni, lampaankääpä ja tatti.

Kukapa olisi uskonut, minkälaisiin ongelmiin sienten kanssa joutuu. Saavuttuamme myöhään sunnuntai-iltana takaisin lähiöön, ystävä viritteli hetimiten pikakuivaamon lattialle patterin viereen uuniritilöitä ja marjanpuhdistussiivilää hyödyntäen. Onneksi, sillä kuivuminen täytyi saada heti käyntiin. Mutta ritilöille mahtui vain pieni osa sienistä.

Itse kuivattelin suppiksia kiertoilmauunissa ja asunnon kaikilla pöytätasoilla läpi viikon. Aina silloin tällöin joutessani paistelin pannullisen sieniä myös pakkaseen.

Kohti viikon loppua jouduin kuitenkin toteamaan osan suppilovahveroista pilaantuneen jääkaapissa, mistä kertoi etikkamainen haju. Samoin osa sienistä tärveltyi uunissa, jonka lämpö jäi epähuomiossa liian pitkäksi aikaa päälle.