Lahjoja lähiöstä

En ole yleensä kiinnostunut askartelusta tai joulukoristeiden näpräämisestä mutta joululahjojen paketointi on poikkeus. Lähiön lahjapakkaamossa kaivetaan esiin erilaiset kierrätyspaperit ja 

-pussit, nauhat, kartongit ja tarrat. 

Tänä vuonna kaikki paketit saivat omanlaisensa ilmeen. Käärin lahjaesineet kertaalleen käytettyyn hienoon joulupaperiin, design-tapahtuman sanomalehteen tai taide-esitteen sivuun; loput sujautin selkeäilmeiseen paperikassiin tai käytettyyn paperipussiin. Nauhalaatikosta löytyi kolme sopivaa kierrätettyä silkkinauhaa tai narua pakettien koristamiseen (onneksi suklaavalmistajan logo on painettu vain nauhan toiselle puolelle!) ja yhdelle uutena ostetulle nauharullallekin saatiin vihdoin käyttöä (pieni vihreä rusetti). Pakettikortit askartelin juhlavista kartonkipaloista tai käytin apuna tarravalikoimaani. Ei mielestäni hullumpi kokonaisuus :)

Toivottavasti lahjat ovat mieluisia saajilleen!

Jouluiset ripustimet

Hei hei! Tänään löytyi suosikkikirppikseltäni naapurilähiöstä mieluinen joululahja itselleni. Yhdeksän kappaletta Sarviksen punaisia Majuri II -henkareita (632)! Eikä hintakaan ollut hullumpi. Majuri-henkarit on suunnitellut ilmeisesti 1950-luvullla insinööri Olavi Arjas, joka toimi myös Sarviksen toimitusjohtajana.

Lapsuudenkodistani löytyy suunnilleen sama määrä vastaavia oransseja ripustimia. Enhän minä näitä joulunpunaisia henkareita tällä hetkellä mihinkään tarvitse mutta ehkä niille löytyy paikkansa uudessa asunnossa, jota etsiskelemme parhaillaan siipan kanssa. 

Samassa yhteydessä esittelen saman kirppiksen ilmaiskorista aiemmin poimimani Décembren joulunvihreän ripustimen. Sen suunnittelijasta ja suunnitteluajankohdasta minulla ei ole tarkkaa selvyyttä. Décembren perusti kuitenkin Armi Ratia vuonna 1970 ja sen pääsuunnittelijana toimi Ristomatti Ratia. 

Hyvää joulua!

Pellavaliina

Roskalavalöytöjen esittely jatkuu. Keväällä mukaan tarttui yhdeltä kulmakunnan lavalta  Helmi Vuorelman sinisävyinen pellavaliina. Liina oli lojunut sateen jäljiltä märkänä paikallaan kenties jo päivän pari mutta uskaltauduin poimimaan sen mukaan. Pesin liinan 60 asteessa, silitin - ja voilà!

Kuvausrekvisiitta eli taulu, maljakko ja tiikkipöytä ovat eri kirpputoreilta. Talventörröttäjät on poimittu talteen lähiön laitamilta.

Roskalavat

Kappas, vuosi on kulunut viime päivityksestä. Olisiko hiljaisuuden syynä se, että työpäivät ovat venyneet ja lähiö on alkanut muistuttaa yhä enemmän nukkumalähiötä? Vai se, että lähiökotiin on ilmaantunut uusi asukas, jonka läsnäolo on tehokkaasti ehkäissyt esikapungin iloista raportointia? Kenties molemmissa väitteissä on perää. Toivotaan, että asiaan saadaan nyt korjaus.

Hiljaisuudesta huolimatta lähiössä on koettu paljon uusia asioita. Yksi niistä on roskalavavillitys, joka syttyi viime kesänä. Roskalavoja löytyy säännöllisesti paitsi omalta asuinalueelta myös ympäri kaupunkia kerros- ja rivitalojen piha-alueilta ja jalkakäytäviltä. Osa lavoista on täynnä epäkiinnostavaa remonttijätettä mutta toiset ovat oikeita aarreaittoja.

Tänään esittelyssä on keskikaupungin sisäpihan roskalavalta löydetty Paapu-helistin. Tämä 1980--2000-luvuilla äitiyspakkaukseen sisältynyt muovilelu on noussut 2010-luvulla kulttimaineeseen ja on kuumaa kamaa keräilypiireissä ja nettihuutokaupoissa.