Kartta jos toinenkin

Nyt tulee kuvapläjäys: yhdeksän kuvaa opetuskartoista. Pelastin kartat kun paikallisen yliopiston tiloja tyhjennettiin. Tarkoitus on pitää itsellä muutama ja myydä loput. 

Aloitetaan maailmanhistorian syövereistä: “Bildliche Darstellung der Weltgeschichte”, n. 81 cm x 137 cm

Sitten historiallis-maantieteellinen kartta “Europa zur Seit Carls des Grossen”, n. 165 cm x 130 cm

Edelleen historiallis-maantieteellinen kartta, oletan: “Storfurstendömet Finland”, n. 70 cm x 62 cm

Kansa- ja kielitieteellinen kartta “Neue Völker- und Sprachenkarte von Europa”, n. 74 cm x 57 cm. Mietin, miten kartan valmistusajankohta ajoittuu Saksan historiaan... Tämän harkitsen pitäväni itse.

Maantieteellinen kartta “Norden”, n. 162 cm x 200 cm. Erityisesti tässä kartassa on käytön tuomia pintavaurioita mutta se on joka tapauksessa on hieno. Suomen rajoista päätellen kartta on maailmansotien väliseltä ajalta. Kartassa on muista kartoista poikkeava kiinnitysmekanismi. Tämäkin saattaa jäädä itselle.

Maantieteellinen kartta “CCCP” (länsiosat), n. 160 cm x 210 cm. Neuvostoliiton venäjänkielinen kartta on erittäin hyväkuntoinen (todennäköisesti kovin vähän käytetty) ja siinä on kiinnitysnauha. Tekstien mukaan kartta näyttäisi olevan vuodelta 1950.

Maantieteellinen kartta “British Isles: Relief of Land and Communications”, n. 95 cm x 111 cm. Kartan pinta on muovitettu ja siinä on kiinnitysnauha. Tämänkin pitämistä harkitsen.

Tanskalaisvalmisteinen väestöllinen kartta “Befolkningsfordeling”, n. 165 cm x 114 cm. Kartassa on kiinnitysnauhat; arvioin sen olevan ehkä 1960-luvulta. Voisi sopia omaan tulevaan kotiin (jos sellainen joskus löytyy).

Lopuksi yksi suosikkini eli geopoliittinen kartta “Bündnissysteme der Welt”, n. 151 cm x 205 cm. Kartta on kylmän sodan (päättymisen) ajalta ja systeemiteorian kultakaudelta, vuodelta 1975. Myös se on erittäin hyväkuntoinen ja siinä on kiinnitysnauhat.

Mainittakoon lopuksi myös taustalla näkyvä karttateline. Se löytyi pari viikkoa sitten vanhan koulun pihan roskalavalta. Korkeus normitasossa on noin 180 cm mutta sitä voi pidentää jopa 260 cm asti ellei enemmänkin (harmi ettei tullut pidennettyä kuviin). Puinen karttateline voisi toimia hyvin myös naulakkona. Maali vähän repsottaa sieltä täältä mutta muuten ok kunnossa. Harkitsen karttatelineen viemistä 1920-luvulla rakennettuun taloon, jossa olen viime vuosina vieraillut kesäisin.

Lääkekaappi

Mitä kirppislöytöihin tulee, lähiökodin viimeisin villitys on lääkekaappi. Vanha kunnon metallinen lääkekaappi. Avaimen ja lukon muodon perusteella arvioin lääkekaapin olevan 1960-luvulta. Sympaattinen avainnauha kruunaa koko komeuden.

Kaapin valmistaja jää hämärän peittoon; vihjeitä otetaan vastaan.

Lahjoja lähiöstä

En ole yleensä kiinnostunut askartelusta tai joulukoristeiden näpräämisestä mutta joululahjojen paketointi on poikkeus. Lähiön lahjapakkaamossa kaivetaan esiin erilaiset kierrätyspaperit ja 

-pussit, nauhat, kartongit ja tarrat. 

Tänä vuonna kaikki paketit saivat omanlaisensa ilmeen. Käärin lahjaesineet kertaalleen käytettyyn hienoon joulupaperiin, design-tapahtuman sanomalehteen tai taide-esitteen sivuun; loput sujautin selkeäilmeiseen paperikassiin tai käytettyyn paperipussiin. Nauhalaatikosta löytyi kolme sopivaa kierrätettyä silkkinauhaa tai narua pakettien koristamiseen (onneksi suklaavalmistajan logo on painettu vain nauhan toiselle puolelle!) ja yhdelle uutena ostetulle nauharullallekin saatiin vihdoin käyttöä (pieni vihreä rusetti). Pakettikortit askartelin juhlavista kartonkipaloista tai käytin apuna tarravalikoimaani. Ei mielestäni hullumpi kokonaisuus :)

Toivottavasti lahjat ovat mieluisia saajilleen!

Jouluiset ripustimet

Hei hei! Tänään löytyi suosikkikirppikseltäni naapurilähiöstä mieluinen joululahja itselleni. Yhdeksän kappaletta Sarviksen punaisia Majuri II -henkareita (632)! Eikä hintakaan ollut hullumpi. Majuri-henkarit on suunnitellut ilmeisesti 1950-luvullla insinööri Olavi Arjas, joka toimi myös Sarviksen toimitusjohtajana.

Lapsuudenkodistani löytyy suunnilleen sama määrä vastaavia oransseja ripustimia. Enhän minä näitä joulunpunaisia henkareita tällä hetkellä mihinkään tarvitse mutta ehkä niille löytyy paikkansa uudessa asunnossa, jota etsiskelemme parhaillaan siipan kanssa. 

Samassa yhteydessä esittelen saman kirppiksen ilmaiskorista aiemmin poimimani Décembren joulunvihreän ripustimen. Sen suunnittelijasta ja suunnitteluajankohdasta minulla ei ole tarkkaa selvyyttä. Décembren perusti kuitenkin Armi Ratia vuonna 1970 ja sen pääsuunnittelijana toimi Ristomatti Ratia. 

Hyvää joulua!

Pellavaliina

Roskalavalöytöjen esittely jatkuu. Keväällä mukaan tarttui yhdeltä kulmakunnan lavalta  Helmi Vuorelman sinisävyinen pellavaliina. Liina oli lojunut sateen jäljiltä märkänä paikallaan kenties jo päivän pari mutta uskaltauduin poimimaan sen mukaan. Pesin liinan 60 asteessa, silitin - ja voilà!

Kuvausrekvisiitta eli taulu, maljakko ja tiikkipöytä ovat eri kirpputoreilta. Talventörröttäjät on poimittu talteen lähiön laitamilta.

Roskalavat

Kappas, vuosi on kulunut viime päivityksestä. Olisiko hiljaisuuden syynä se, että työpäivät ovat venyneet ja lähiö on alkanut muistuttaa yhä enemmän nukkumalähiötä? Vai se, että lähiökotiin on ilmaantunut uusi asukas, jonka läsnäolo on tehokkaasti ehkäissyt esikapungin iloista raportointia? Kenties molemmissa väitteissä on perää. Toivotaan, että asiaan saadaan nyt korjaus.

Hiljaisuudesta huolimatta lähiössä on koettu paljon uusia asioita. Yksi niistä on roskalavavillitys, joka syttyi viime kesänä. Roskalavoja löytyy säännöllisesti paitsi omalta asuinalueelta myös ympäri kaupunkia kerros- ja rivitalojen piha-alueilta ja jalkakäytäviltä. Osa lavoista on täynnä epäkiinnostavaa remonttijätettä mutta toiset ovat oikeita aarreaittoja.

Tänään esittelyssä on keskikaupungin sisäpihan roskalavalta löydetty Paapu-helistin. Tämä 1980--2000-luvuilla äitiyspakkaukseen sisältynyt muovilelu on noussut 2010-luvulla kulttimaineeseen ja on kuumaa kamaa keräilypiireissä ja nettihuutokaupoissa.

Maljakot

On aivan turhaa tuottaa vieraille pettymystä vain sen tähden, ettei satu omistamaan yhtään sopivaa astiaa, johon tuliaiskukat laittaa.

Tästä syystä ostoslistallani on ollut jo jonkin aikaa maljakko. Mieluiten iso sellainen, joka kantaa niin ruusut kuin tulppaanit.

Viime kirppisreissulla maljakkoja löytyi kaksi.

Maljakot ovat kuitenkin pieniä.

Vasemmanpuoleinen on Göran Bäckin Arabialle suunnittelema maljakko (malli 388-1), joka oli tuotannossa 1961-1965. Maljakko on kovaa fajanssia ja sen korkeus on 13 cm. Vastaavia löytyy eri väreissä ja kokoisina verkkokaupoista.

Oikeanpuoleinen on Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnittelema maljakko (KF 296), joka oli tuotannossa 1964-1971. Signeerattu maljakko on lasia ja sen korkeus on 17,5 cm. Myös tätä maljakkoa on saatavilla eri väreissä, kuten design-lasisivusto osaa kertoa.

Maljakot sopivat hyvin yhteen, joskaan eivät aivan täydellisesti kotini värimaailmaan (no ehkä pienet poikkeamat ovat vain piste i:n päällä...). Ja pakko kai mainita, että toinen maljakoista on itse asiassa ystäväni ja vain lainassa luonani. Vaaseista syntyikin ostoksilla lähes kinaa.

Kodin varusteista puuttuu siis edelleen iso maljakko. Toivotaan että sekin löytyy vielä joku kerta.