Lähiruokaa lähiöstä

Täysin odottamaton, positiivinen yllätys oli se, että Lähiötä kolutessani löysin sen reuna-alueilta vadelmapuskia. Ja niitä oli paljon! Mansikkainnostukseni siivittämänä puin ylleni pitkät housut, kunnon kengät ja pitkähihaisen paidan ja sukelsin pöheikköön.

Hyttyset olivat aggressiivisia, vatunvarret raatelivat käsiä, ja joku kaltaiseni oli ehtinyt käydä jo apajilla. Tästä huolimatta sunnuntai-illan saalis ei ollut hullumpi. Pahimmissa hyttyspusikoissa vadelmat jäivät pensaaseen. Katsotaan josko aamulla - nyt hyönteiskarkotteilla varustettuna - uskaltautuisin takaisin metsään. Onhan marjanpoiminnan tuoma tyydytys on mitä parhainta materiaalia rentoutuneen mielentilan koostamiseen.

Lähiön luontokierroksilla on käynyt ilmi, että seudulta löytyy kohtalaisesti myös mustikanvarpuja. Vaan marjan marjaa ei ole osunut silmiin. Joku ahkera mustikanpoimija on siis puhdistanut tienoon.

Siksi jouduin lähtemään pois Lähiöstä oikeaan metsään mustikoita saadakseni. Lähiöaamiaisilla näitä marjoja kuitenkin nautitaan.