Eteistä kuvataan usein kodin "käyntikortiksi" tai "ensivaikutelman luojaksi". Oma eteiseni on pieni ja sisältää ainoat asunnossa valmiiksi olleet, peiliovelliset vaatekaapit.
Pohdin pitkään miten tilan käyttää. Vinot seinät asettivat sen hyödyntämiselle omat haasteensa. Harkinnassa olivat erilaiset pysty- ja seinänaulakot. Päätin kuitenkin hankkia pieneen tilaan sotkun kätkevät, ovelliset säilytyskalusteet.
Tunnetun huonekaluketjun järjestelmästä löytyi osat, joista kokosin tilaan sopivankokoisen, kivannäköisen ja kohtuuhintaisen lipasto-kaapiston valkoisilla korkeakiiltoisilla ovilla (hinta 240e). Se kätkee hyvin sisäänsä huivit, käsineet ja myssyt, alusvaatteet ja sukat, osan urheiluvaatteista, vuodevaatteet, pyyhkeet sekä kodinhoitotuotteita. Toisesta kodintuotemyymälästä löytyi samaan tyyliin sopiva kenkäkaappi (hinta 120e), johon mahtuu 2/3 kengistäni. Voisi ajatella että vaatekaapin peiliovet ja kokoamieni kaapistojen valkeat, korkeakiiltoiset ovet tuovat ahtaaseen tilaan avaruutta ja maksimoivat niukkaa valoisuutta (näin ainakin sisustuslehti väittäisi).
VM-carpetin vaaleansininen sisalmatto, joka on kulkenut mukana jo edellisissä kodeissa, sopi kooltaan mainiosti eteistilaan. Kynnysmatoksi hankin kolmannesta kodintavaratalosta viidellä eurolla luonnonmateriaalista punotun maton (talvella sen saa korvata hevimpi, kuraa sitova ja pesukonepesun kestävä matto).
Valaisimeksi päätyi 1990-luvun puolivälissä ostettu kattolamppu. Tilaan kaipaisi edelleen lisävaloa mutta sähköpistokkeet on epäkäytännöllisesti sijoitettu kapeaan tilaan kylppärin ja olohuoneen oven väliin, mikä estää jalkavalaisimien tms. käytön eteisessä.
Kenkäkaapin päälle päätyi Veikko Lehtovaaran grafiikkavedos vuodelta 1975, jonka paspa toistaa maton vaaleansinistä väriä. Työ on tarkoitus kiinnittää seinään kunhan saan lainaksi iskuporakoneen.
Sitten ne peiliovelliset vaatekaapit, jotka olivat mielestäni kovin epäkäytännölliset ollakseen asunnon ainoat kiinteät ja suhteellisen tilavat säilytyskalusteet. Toisessa kaapissa oli vaatetanko, toisessa kolme hyllyä.
Poistin toisesta kaapista hyllyt ja hankin molempien kaappien alaosaan Elfan korit (yht. 112e ketjun korttitarjouksena). Vastaavat olisi saanut halpaliikkeestä halvemmalla mutta olisin tuskastunut niiden käyttöepämukavuuteen heti alkuunsa. Koska minulla on paljon vaateripustimella säilytettäviä vaatteita, hankin lisäksi rautakaupasta tangon myös toisen kaapin yläosaan. Paitapuserot yms. mahtuvat hyvin roikkumaan henkareillaan vaatekorien päällä ja pitkät vaatteet sopivat tilaan, joka jää tyhjäksi korien viereen. Koska eteisessä ei ole naulakkoa, täytyy toiselle tangolle varata tilaa myös kyläilemään tulevien ystävien ja sukulaisten takkien säilyttämistä varten.
Turhien tavaroiden karsimisesta ja säilytystilan maksimoinnista huolimatta joudun varmaan kuljettamaan talvivaatteet kesäksi - ja kesävaatteet talveksi - kellariin. Mutta ehkä sen kestää.
P.S. Tälläinen hauska eteisaiheinen sivu löytyi.
Pohdin pitkään miten tilan käyttää. Vinot seinät asettivat sen hyödyntämiselle omat haasteensa. Harkinnassa olivat erilaiset pysty- ja seinänaulakot. Päätin kuitenkin hankkia pieneen tilaan sotkun kätkevät, ovelliset säilytyskalusteet.
Tunnetun huonekaluketjun järjestelmästä löytyi osat, joista kokosin tilaan sopivankokoisen, kivannäköisen ja kohtuuhintaisen lipasto-kaapiston valkoisilla korkeakiiltoisilla ovilla (hinta 240e). Se kätkee hyvin sisäänsä huivit, käsineet ja myssyt, alusvaatteet ja sukat, osan urheiluvaatteista, vuodevaatteet, pyyhkeet sekä kodinhoitotuotteita. Toisesta kodintuotemyymälästä löytyi samaan tyyliin sopiva kenkäkaappi (hinta 120e), johon mahtuu 2/3 kengistäni. Voisi ajatella että vaatekaapin peiliovet ja kokoamieni kaapistojen valkeat, korkeakiiltoiset ovet tuovat ahtaaseen tilaan avaruutta ja maksimoivat niukkaa valoisuutta (näin ainakin sisustuslehti väittäisi).
VM-carpetin vaaleansininen sisalmatto, joka on kulkenut mukana jo edellisissä kodeissa, sopi kooltaan mainiosti eteistilaan. Kynnysmatoksi hankin kolmannesta kodintavaratalosta viidellä eurolla luonnonmateriaalista punotun maton (talvella sen saa korvata hevimpi, kuraa sitova ja pesukonepesun kestävä matto).
Valaisimeksi päätyi 1990-luvun puolivälissä ostettu kattolamppu. Tilaan kaipaisi edelleen lisävaloa mutta sähköpistokkeet on epäkäytännöllisesti sijoitettu kapeaan tilaan kylppärin ja olohuoneen oven väliin, mikä estää jalkavalaisimien tms. käytön eteisessä.
Kenkäkaapin päälle päätyi Veikko Lehtovaaran grafiikkavedos vuodelta 1975, jonka paspa toistaa maton vaaleansinistä väriä. Työ on tarkoitus kiinnittää seinään kunhan saan lainaksi iskuporakoneen.
Sitten ne peiliovelliset vaatekaapit, jotka olivat mielestäni kovin epäkäytännölliset ollakseen asunnon ainoat kiinteät ja suhteellisen tilavat säilytyskalusteet. Toisessa kaapissa oli vaatetanko, toisessa kolme hyllyä.
Poistin toisesta kaapista hyllyt ja hankin molempien kaappien alaosaan Elfan korit (yht. 112e ketjun korttitarjouksena). Vastaavat olisi saanut halpaliikkeestä halvemmalla mutta olisin tuskastunut niiden käyttöepämukavuuteen heti alkuunsa. Koska minulla on paljon vaateripustimella säilytettäviä vaatteita, hankin lisäksi rautakaupasta tangon myös toisen kaapin yläosaan. Paitapuserot yms. mahtuvat hyvin roikkumaan henkareillaan vaatekorien päällä ja pitkät vaatteet sopivat tilaan, joka jää tyhjäksi korien viereen. Koska eteisessä ei ole naulakkoa, täytyy toiselle tangolle varata tilaa myös kyläilemään tulevien ystävien ja sukulaisten takkien säilyttämistä varten.
Turhien tavaroiden karsimisesta ja säilytystilan maksimoinnista huolimatta joudun varmaan kuljettamaan talvivaatteet kesäksi - ja kesävaatteet talveksi - kellariin. Mutta ehkä sen kestää.
P.S. Tälläinen hauska eteisaiheinen sivu löytyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti