In the Memory of My Beloved Pine Tree

Tänä tapaninyönä ja -päivänä monissa Suomen lähiöissä riehui myrsky. Se sai paljon tuhoja aikaan. Yksi raskas menetys oli lähikallioilla kasvava mänty, joka kaatui tuulen voimasta.

Olin pikku hiljaa ystävystynyt tämän männyn kanssa. Tervehdin sitä aina ohi kulkeissani lämpimällä halauksella ja juttelin sen kanssa niitä näitä. Männyn ikä jäi salaisuudeksi; koosta päätellen se oli moninkertaisesti itseäni vanhempi. Haastavasta asuinpaikastaan huolimatta mänty oli jykevä, vankka ja elinvoimainen. Vuosikausia se oli kasvanut paikallaan. Tosin viime kesänä joku ajattelematon vierailija oli päättänyt riistää männyltä tukevan oksan nuotionsa sytykkeeksi, mikä jätti siihen ikävän ruhjeen.

Mutta nyt on koko puu kumossa, ja osin viereinenkin. Kävin jättämässä jäähyväiset männylleni rutistaen sen kaatunutta runkoa, jota tuuli heijasi sylissäni. Toivotin kaikkea hyvää.

Mietin, miten puut kuolevat. Oliko kaatuminen itsessään ratkaiseva muutos? Vai kuoleeko mänty hitaasti elintoimintojen lakatessa vähitellen juurten irrottua maasta? Miten vaikuttaa talvinen vuodenaika? Entä korjaako joku ruumiin pois vai jääkö se paikalleen lahoamaan?

R.I.P.

Ikosaedrit

Annos askartelua kuuluu joulunodotukseen. Lähiökodin joulukoristeeksi keksittiin kierrätyshenkiset ikosaedrit. Nämä geometriset kappaleet ovat monitahokkaita, joissa on 20 tahkoa. Tahkot ovat muodoltaan tasasivuisia kolmioita.

Ikosaedrit valmistettiin tukevasta paperista, joka revittiin taidefestivaalin esitteestä. Vastaavia aarteita löytyy pilvin pimein kaupungin kulttuurikohteista. Toisena valmistusmateriaalina käytettiin vanhoja karttoja, joita Maanmittauslaitos jakeli ilmaiseksi messuilla jokunen kuukausi sitten. Miksei myös ylellisiä mainoslehtisiä, kulahtaneita julisteita, omaa suosikkitapettia tai itse kirjailtua paperia voisi käyttää - vain mielikuvitus asettaa rajat!

Jos haluat itse tehdä ikosaedreja, varaa ulottuville jämäkkää paperia, kynä, viivotin, sakset ja teippiä. (Lasillinen viiniäkään ja tunnelmamusiikkia ei ole pahitteeksi; toim. huom.) Tulosta esimerkiksi Wikipediasta löytyvä malli muutamassa eri koossa ja leikkaa se irti ääriviivojaan myöten. Piirrä mallin mukainen kuvio valitsemasi paperin kääntöpuolelle. Merkitse paperiin viivaimen avulla ainakin osa mallin sisään merkityistä päälinjoista taittelua helpottamaan. Sitten leikkaa jäljennös ääriviivojaan myöten irti. Taittele monitahokkaan kaikki särmät ts. pikkukolmioiden sivut näkyviin. Lopuksi kiinnitä särmät toisiinsa teippipalojen avulla.

Ja voilà, ikosaedri on valmis!

P.S. Lähiökodin ikosaedrit jäävät ainakin toistaiseksi ilahduttamaan tekijöitään ikkunalaudalle, lipaston päälle tai tarjottimelle. Mikään ei kuitenkaan estä virittelemästä ikosaedreihin lenkkejä, joista ne voi ripustaa roikkumaan vaikka verhotankoon tai kuusen oksille :)

Ensilumi

Tänä aamuna heräsin itsenäisyyspäivään. Tieto puolittaisesta vapaapäivästä ilahdutti, ja siksi tunnelma vuoteesta noustessa oli rento ja hyväntuulinen.

Vielä sykähdyttävämmäksi aamu muuttui kun katsahdin ulos ikkunasta. Maa oli aivan valkoinen! Ensilumi oli satanut yön aikana lähiöön.

Valkoiseksi muuttunut tienoo tuli täytenä yllätyksenä, sillä en ollut tutkaillut säätiedotuksia pitkään aikaan. Lämpötilakin oli pysytellyt koko syksyn reippaasti plussan puolella.

Kiitos!

Hämärän hyssyä

Toisen adventin valot. Kolme kynttilää.

Kynttilät tuovat joulun tuoksua kotiin. Niitä tuijotellaan illan hämärtyessä teekupposen tai glögilasin äärellä.

Samalla ajatus kantaa rakkaitten ihmisten luo ja kohti sitä rauhallista ja kiireetöntä joulunaikaa, joka lähiöasukasta odottaa.

Pimeä on pehmeä ja koti lämmin.

Näin on hyvä.